Suomessa rakennukset muodostavat merkittävän osan energiankulutuksesta. Kunnille ja kaupungeille kysymys on erityisen konkreettinen niiden laajan rakennuskannan vuoksi. Energiankulutukseen vaikuttavat teknisten ratkaisujen lisäksi rakennusten käyttö, ylläpito ja energianhallinta.

“Kun energiasta keskustellaan, huomio kohdistuu usein energiantuotantoon. Yhtä tärkeää olisi kuitenkin tarkastella sitä, miten energiaa käytetään nykyisessä rakennuskannassa. Suuri osa energiatehokkuuden potentiaalista löytyy jo olemassa olevista kiinteistöistä”, Enerzin Varsinais-Suomen ja Satakunnan yksikönpäällikkö Antti Rousi sanoo.

Tämän vuoksi energiatehokkuutta ei voi enää tarkastella vain yksittäisenä säästötoimenpiteenä. Kun rakennusten energiankäyttöä tarkastellaan osana niiden muuta kehittämistä, voidaan samalla vaikuttaa kustannuksiin, päästöihin ja kiinteistöjen toimivuuteen.

”Energiatehokkuutta kannattaa tarkastella osana kiinteistön koko elinkaarta. Silloin kyse ei ole vain energiakustannuksista, vaan myös rakennuksen toimivuudesta, arvon säilymisestä ja tulevaisuuden tarpeisiin varautumisesta”.

Energiatehokkuus on osa kiinteistöjen pitkäjänteistä kehittämistä

Energian hinnan vaihtelut ovat tehneet kulutuksesta näkyvän osan kiinteistöjen kustannuksia, mutta päätöksiä ei voida tehdä vain tämänhetkisen energialaskun perusteella. Myös kiinteistöjen korjausvelka, muuttuva sääntely ja rakennusten pitkäaikainen arvo vaikuttavat siihen, millaisia ratkaisuja kannattaa tehdä.

Energiatehokkuuden vaikutukset voivat näkyä myös suoraan kiinteistön arvossa. Enerzin toteuttamassa hankkeessa 621 900 euron energiatehokkuusinvestointi poisti kiinteistöltä 450 000 euroa korjausvelkaa ja pienensi operatiivisia kuluja 54 500 euroa vuodessa. Kun syntynyt OPEX-säästö pääomitettiin kiinteistön tuottokertoimella, investoinnin vaikutus kiinteistön arvoon nousi yhteensä 995 000 euroon.

“Energiatehokkuutta kannattaa tarkastella osana kiinteistön koko elinkaarta. Silloin kyse ei ole vain energiakustannuksista, vaan myös rakennuksen toimivuudesta, arvon säilymisestä ja tulevaisuuden tarpeisiin varautumisesta”, Rousi toteaa.

Ajattelutavan muutos on tärkeä erityisesti kunnissa, joissa rakennuskantaa hallitaan vuosikymmenten aikajänteellä. Energiatehokkuutta voidaan tarkastella osana normaalia kiinteistöjen suunnittelua, ylläpitoa ja investointien valmistelua sen sijaan, että se olisi erillinen hanke.

Muuttuva sääntely lisää ennakoinnin merkitystä

Rakennusten toimintaympäristö muuttuu parhaillaan sääntelyn kautta. Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin eli EPBD:n kansallinen toimeenpano etenee, ja energiatehokkuuteen liittyvät vaatimukset tulevat koskettamaan yhä useampia kiinteistönomistajia ja julkisen sektorin toimijoita. Samalla energiankulutuksen seurannan, energianhallinnan ja rakennusautomaation merkitys kasvaa.

Konkreettinen esimerkki sääntelyn muutoksesta on vuoteen 2029 mennessä voimaan tuleva rakennusautomaatiovelvoite, joka koskee yli 70 kW:n lämmitys- tai ilmastointitehon kiinteistöjä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että merkittävä osa kuntien ja yritysten rakennuskannasta tarvitsee uuden tai päivitetyn automaatiojärjestelmän. Kun tarpeisiin varaudutaan ajoissa, investoinnit voidaan sovittaa osaksi normaalia korjausrytmiä sen sijaan, että niitä joudutaan toteuttamaan kiireessä määräajan lähestyessä.

“Säädökset eivät muuta energiatehokkuuden perusajatusta. Ne vahvistavat sitä, että energiaa kannattaa käyttää mahdollisimman järkevästi ja että tuleviin vaatimuksiin on hyvä valmistautua ajoissa”, Rousi sanoo.

Ennakointi korostuu erityisesti laajoissa rakennuskannoissa. Kaikkia muutoksia ei tarvitse toteuttaa samanaikaisesti, mutta niiden vaikutuksia on pystyttävä arvioimaan riittävän ajoissa ja sovittamaan ne yhteen muun kiinteistöjen kehittämisen kanssa.

Ilmastotavoitteet toteutuvat rakennusten käytössä

Monet suomalaiset kaupungit ovat asettaneet tavoitteita päästöjen vähentämiseksi ja energiatehokkuuden parantamiseksi. Nämä strategiat ja tavoitteet antavat suunnan etenemiselle, mutta käytännössä niiden vaikutus syntyy rakennuksissa. Esimerkiksi koulun ilmanvaihto, päiväkodin lämmitys, liikuntatilan käyttöajat ja rakennusautomaation toiminta ovat kaikki osa kaupungin energiankäyttöä.

“Ilmastotavoitteet eivät toteudu suunnitelmissa tai raporteissa. Ne toteutuvat rakennuksissa, niiden käytössä ja energianhallinnassa”, Rousi toteaa.

Tästä syystä olemassa oleva rakennuskanta on kiinnostava energiatehokkuuden näkökulmasta. Jokainen rakennus on erilainen, eikä yhtä ratkaisua voida soveltaa kaikkialle. Kun rakennusten toimintaa ja energiankulutusta koskeva tieto on kunnossa, toimenpiteitä voidaan kohdentaa sinne, missä niillä saavutetaan suurin hyöty.

“Ilmastotavoitteet eivät toteudu suunnitelmissa tai raporteissa. Ne toteutuvat rakennuksissa, niiden käytössä ja energianhallinnassa.”

Energiatehokkuus alkaa rakennusten nykytilan ymmärtämisestä

Kuntien ilmastotavoitteet, energiatehokkuussopimukset ja muuttuva sääntely vahvistavat samaa kehityssuuntaa. Energiatehokkuudesta tulee yhä kiinteämmin osa sitä, miten rakennuskantaa johdetaan ja kehitetään.

Tätä ajatusta Enerz soveltaa myös omassa konseptissaan, jossa kiinteistö automaatio- ja energiajärjestelmät kartoitetaan kokonaisuutena. Työ alkaa nykytilan selvittämisellä, jonka jälkeen toimenpiteet suunnitellaan asiakkaan tavoitteiden ja käytettävissä olevien resurssien mukaan. Hankkeen jälkeen energiatehokkuuden kehittymistä seurataan ja tuloksia varmennetaan energiamanageroinnin avulla.

”Kyse ei ole vain energiankulutuksen pienentämisestä, vaan myös siitä, miten rakennuskantaa kehitetään, kustannuksia hallitaan ja tuleviin vaatimuksiin varaudutaan”, summaa Rousi.

Suurin mahdollisuus ei välttämättä löydy yhdestä suuresta investoinnista. Usein ensimmäinen askel on ymmärtää paremmin, miten rakennukset toimivat, missä energiaa kuluu ja millaiset toimenpiteet tuottavat suurimman hyödyn.